Miten pilalle mennyt herkku voikaan näyttää kuvassa näin hyvältä…
Epäonnistumisiakin sattuu, vaikkei niistä niin tule kirjoiteltua. Tässä vuoden takaisen, erittäin lupaavasti alkaneen leikkeleprojektin tulos.
Coppa, eli kokonaisena kuivamaan laitettu possunniska starttasi erinomaisesti, päälle vedetyn naudan pohjukaissuolen pintaan kehittyi suunnitellusti hieno valkoinen home ja kuivumisprosessi tuntui muutenkin lähtevän käyntiin asianmukaisesti. Mutta kevät ja kesä koittivat ja niiden mukana kellarin kosteusprosentti nousi niin ylös että kuivuminen pysähtyi enkä sitten lopulta uskaltanut pientä maistiaista enempää tätä kokeilla. Harmitti kovasti, sillä maku oli aivan erinomaisen herkullinen, mutta turhia riskejä ei kannata terveyden kustannuksella ottaa.
Ulkonäkö ja tuoksu olivat kuten pitää, mutta rakenne ei. Kuvissa hienolta näyttävä tuote oli aivan pehmeää, näppituntumalta melkein kuin raakaa lihaa, eikä sitä näin ollen voi pitää turvallisena syödä. Säilyvyyden ja säilömisprosessin kannalta yksi tärkeimmistä asioista kun on saada tuotteesta pois riittävästi kosteutta. 35-40% olisi ollut hyväksyttävä taso tässä, nyt päästiin hädin tuskin 15 prosenttiin.
It’s not a sin to bin, kuten kansainväliset lihatuotteiden harrastajat sanovat. Eikun uutta yritystä pikimmiten kun pakkaset alkavat.
